Monille on taatusti tuttu vertaus naisesta autokaupassa ja miehestä autokaupassa. Yhtälailla, jos resupekkana marssit tukka pystyssä ostamaan prosenttijuomaa, niin saatat löytää itsesi halvimman pullohyllyn edestä myyjän vakuuttaessa, että tätä tuotetta etsit. No, en etsinyt, mutta eipä jäänyt epäselväksi myyjän ajatusmaailma myöskään.
Entäpä, jos olet tutustumassa uuteen koirarotuun? Kuinka moni onkaan ensimmäisten minuuttien aikana saanut kuulla rodusta kuin rodusta "ei sovi sinulle"-lausahduksen verhoiltuna milloin minkäkin laiseen kermavaahtoon. Ja tämä kaikki ennen kuin rotuasiantuja on onnistunut selvittämään ensimmäistäkään taustaseikkaa itsestäsi. Aivan se ja sama, onko nenän edessä kekottava nelijalkainen pystyyn kuukahtanut moppimalli tai jo pelkällä katseellaan tulta lietsova katujen kauhu. Rehellisyyden nimissä toki toivon, että varsinkin tuota jälkimmäistä rotuvaihtoehtoa edes villeimmissään unelmissaan harkitsevat oikeasti miettivät todellisuudessa rotuvalintansa oikeiden realiteettipykälien mukaan. Mutta missä ihmeen mustan mafian maailmassa jokainen rodusta kiinnostunut torpataan samantein?
Jokaisella koiraihmisellä on joskus ollut Se ensimmäinen koira. Niin myös tulevilla koiraihmisillä tulee joku nelijalkainen olemaan se ensimmäinen. Mutta tämän viimeisimmän rotupäivän perusteella tuntui tulevan täystyrmäys rodusta kuin rodusta.
"Siis tämä rotu ei sovi jokaiselle, vaan tämä vaatii enemmän." Selvä! Sinulla on siis hyppysissä vaativa rotu, joka vaatii sitä sun tätä. Missään vaiheessa ei kuitenkaan selviä, että mitä tuo kyseinen koirarotu sitten vaatii. Sen sijaan saatat kuunnella kootut selitykset, miksi juuri tämän kyseisen yksilön tai niiden aikaisempienkaan kanssa ei ole oikein mitään ihmeellistä tehtykään ja arjessakin ovat olleet superhelppoja. Vaikuttaa hieman ristiriitaiselta.
Mielestäni jokaisella rotuun tutustujalla on oikeus kysyä kaikkea mahdollista. Näihin kysymyksiin tulee myös rehellisesti vastata. Lähtökohtaisesti olettaisin perusfaktojen olevan harrastajilla hallussa, mutta tässä kohtaa on parempi toisinaan tehdä itse omatoiminen kirjallisuuskatsaus pohjatyönä. Jos vastausta ei ole antaa, niin sekin on myös reilumpaa kertoa kuin runoilla poliittisesti ympäripyöreä sisällötön ritirimpsu.
On myös jännittävää huomata, miten ääni kellossa muuttuu, jos kerrot jotain omasta taustasi. Kun yhtäkkiä selviääkin rotuhistoriaa, joka on pitempi tai laajempi verrattuna juuri täystyrmäyksen antaneeseen tyyppiin. Ennnakkoasennebingossa tuli paljon täysosumia.
Välillä tuntuu, että koiramaailma on kummallinen paikka. Välillä kuuntelet tyyppiä, joka rikkinäisen levyn toistaa "tämä ei ole sohvaperuna"-mantraa. Mutta miten mantra nopeasti unohtuu, kun selviääkin, että teillä on yhteinen tuttu.
Entäpä, jos toistoraidalla pyörii kertosäe "tämä ei sovi ensimmäiseksi koiraksi" tai "tämän kanssa pitää olla aktiivinen". Asia ymmärretty. Jos vielä tässä kohtia uskallat esittää jatkokysymyksen "mitä te olette tehneet?", niin voitkin saada kootut selitykset, mitä näiden kanssa on suunniteltu tehtävän, mutta vuosien saatossa ei olla vielä mitään saatu aikaiseksi.
Vastaavasti myönnän, että joskus olisin toivonut muutamienkin tyyppien harkinneen kahdesti, ennen kuin rotuihinsa ovat päätyneet ja pentu kiikutettu kotiin.
Yhdenkään eläinlajin tai -rodun en soisi päätyvän millekään suosittu-listalle. Ne vetävät magneetin lailla luokseen niin pentutehtailjoita kuin lajille/rodulle sopimattomia ostajakandidaatteja. Sivusta on helppoa kehottaa käyttämään aikaa ja vaivaa oikean yksilön etsimiseen, mutta huuman keskellä järjen viimeisetkin rippeet kaikkoavat ja vain nopeus ratkaisee.
Vaikka autokauppassa sille resupekalle voidaankin myydä Ferrari tai pukutyypille Nissan Micra, niin ihan yhtälailla koiramaailmassa lihaskimppu voi kulkea pikkufifin kanssa tai keijukaiskukkanen voi marssia molossin kera. Ei se ihmisen ulkomuoto tätä määritä, kunhan muut kriteerit sopivat kohdilleen. Nämä tyypit joutuvat usein vain perustelemaan paljon enemmän valintojaan verrattuna stereotyyppi-ihmisiin.
On huikean hienoa nähdä, jos oikea koira ja oikea ihminen ovat löytäneet toisensa. Yhtä lailla, on surullista ja pelottavaa katsella epäsopivia pareja. Näitä jälkimmäisiä on vain liikaa bongattavissa.
Tällaisia ajatuksia heräsi, kun koitat tutustua koirarotuihin harrastajien kautta. Hyvin pintapuoleinen näkemyshän tämä on, sillä tiedän, että monissakin roduissa on todella reiluja ja hyviä tyyppejä olemassaan. Mutta on ollut mielenkiintoista seikkailla uutena tyyppinä uusien rotujen maailmassa. Kaikista parasta on bongata se rehellinen ja reilu koiraharrastaja!
Villi veikkaus, että kasvattajan toiveissa on löytää kasvateilleen rehelliset tyypit, jotka ovat realisteja koira-asioissa. Pennunostajakandidaattien on turha luvata pentulaatikon laidalta valiotuloksia. Vanhempien tittelirivistö ei periydy, vaan kertoo ehkä enemmänkin koulutettavuudesta tai kauneustuomareiden mieltymyksistä. Ehkä jokainen kasvattaja toivoo sopivaa perhettä ja onnellista elämää jokaiselle pennulle kuitenkin loppupeleissä.
Entäpä, jos olet tutustumassa uuteen koirarotuun? Kuinka moni onkaan ensimmäisten minuuttien aikana saanut kuulla rodusta kuin rodusta "ei sovi sinulle"-lausahduksen verhoiltuna milloin minkäkin laiseen kermavaahtoon. Ja tämä kaikki ennen kuin rotuasiantuja on onnistunut selvittämään ensimmäistäkään taustaseikkaa itsestäsi. Aivan se ja sama, onko nenän edessä kekottava nelijalkainen pystyyn kuukahtanut moppimalli tai jo pelkällä katseellaan tulta lietsova katujen kauhu. Rehellisyyden nimissä toki toivon, että varsinkin tuota jälkimmäistä rotuvaihtoehtoa edes villeimmissään unelmissaan harkitsevat oikeasti miettivät todellisuudessa rotuvalintansa oikeiden realiteettipykälien mukaan. Mutta missä ihmeen mustan mafian maailmassa jokainen rodusta kiinnostunut torpataan samantein?
Jokaisella koiraihmisellä on joskus ollut Se ensimmäinen koira. Niin myös tulevilla koiraihmisillä tulee joku nelijalkainen olemaan se ensimmäinen. Mutta tämän viimeisimmän rotupäivän perusteella tuntui tulevan täystyrmäys rodusta kuin rodusta.
"Siis tämä rotu ei sovi jokaiselle, vaan tämä vaatii enemmän." Selvä! Sinulla on siis hyppysissä vaativa rotu, joka vaatii sitä sun tätä. Missään vaiheessa ei kuitenkaan selviä, että mitä tuo kyseinen koirarotu sitten vaatii. Sen sijaan saatat kuunnella kootut selitykset, miksi juuri tämän kyseisen yksilön tai niiden aikaisempienkaan kanssa ei ole oikein mitään ihmeellistä tehtykään ja arjessakin ovat olleet superhelppoja. Vaikuttaa hieman ristiriitaiselta.
Mielestäni jokaisella rotuun tutustujalla on oikeus kysyä kaikkea mahdollista. Näihin kysymyksiin tulee myös rehellisesti vastata. Lähtökohtaisesti olettaisin perusfaktojen olevan harrastajilla hallussa, mutta tässä kohtaa on parempi toisinaan tehdä itse omatoiminen kirjallisuuskatsaus pohjatyönä. Jos vastausta ei ole antaa, niin sekin on myös reilumpaa kertoa kuin runoilla poliittisesti ympäripyöreä sisällötön ritirimpsu.
On myös jännittävää huomata, miten ääni kellossa muuttuu, jos kerrot jotain omasta taustasi. Kun yhtäkkiä selviääkin rotuhistoriaa, joka on pitempi tai laajempi verrattuna juuri täystyrmäyksen antaneeseen tyyppiin. Ennnakkoasennebingossa tuli paljon täysosumia.
Välillä tuntuu, että koiramaailma on kummallinen paikka. Välillä kuuntelet tyyppiä, joka rikkinäisen levyn toistaa "tämä ei ole sohvaperuna"-mantraa. Mutta miten mantra nopeasti unohtuu, kun selviääkin, että teillä on yhteinen tuttu.
Entäpä, jos toistoraidalla pyörii kertosäe "tämä ei sovi ensimmäiseksi koiraksi" tai "tämän kanssa pitää olla aktiivinen". Asia ymmärretty. Jos vielä tässä kohtia uskallat esittää jatkokysymyksen "mitä te olette tehneet?", niin voitkin saada kootut selitykset, mitä näiden kanssa on suunniteltu tehtävän, mutta vuosien saatossa ei olla vielä mitään saatu aikaiseksi.
Vastaavasti myönnän, että joskus olisin toivonut muutamienkin tyyppien harkinneen kahdesti, ennen kuin rotuihinsa ovat päätyneet ja pentu kiikutettu kotiin.
Yhdenkään eläinlajin tai -rodun en soisi päätyvän millekään suosittu-listalle. Ne vetävät magneetin lailla luokseen niin pentutehtailjoita kuin lajille/rodulle sopimattomia ostajakandidaatteja. Sivusta on helppoa kehottaa käyttämään aikaa ja vaivaa oikean yksilön etsimiseen, mutta huuman keskellä järjen viimeisetkin rippeet kaikkoavat ja vain nopeus ratkaisee.
Vaikka autokauppassa sille resupekalle voidaankin myydä Ferrari tai pukutyypille Nissan Micra, niin ihan yhtälailla koiramaailmassa lihaskimppu voi kulkea pikkufifin kanssa tai keijukaiskukkanen voi marssia molossin kera. Ei se ihmisen ulkomuoto tätä määritä, kunhan muut kriteerit sopivat kohdilleen. Nämä tyypit joutuvat usein vain perustelemaan paljon enemmän valintojaan verrattuna stereotyyppi-ihmisiin.
On huikean hienoa nähdä, jos oikea koira ja oikea ihminen ovat löytäneet toisensa. Yhtä lailla, on surullista ja pelottavaa katsella epäsopivia pareja. Näitä jälkimmäisiä on vain liikaa bongattavissa.
Tällaisia ajatuksia heräsi, kun koitat tutustua koirarotuihin harrastajien kautta. Hyvin pintapuoleinen näkemyshän tämä on, sillä tiedän, että monissakin roduissa on todella reiluja ja hyviä tyyppejä olemassaan. Mutta on ollut mielenkiintoista seikkailla uutena tyyppinä uusien rotujen maailmassa. Kaikista parasta on bongata se rehellinen ja reilu koiraharrastaja!
Villi veikkaus, että kasvattajan toiveissa on löytää kasvateilleen rehelliset tyypit, jotka ovat realisteja koira-asioissa. Pennunostajakandidaattien on turha luvata pentulaatikon laidalta valiotuloksia. Vanhempien tittelirivistö ei periydy, vaan kertoo ehkä enemmänkin koulutettavuudesta tai kauneustuomareiden mieltymyksistä. Ehkä jokainen kasvattaja toivoo sopivaa perhettä ja onnellista elämää jokaiselle pennulle kuitenkin loppupeleissä.
 |
| Kuvissa seikkailevat tutut koiruudet ja itse ne on kamerasta räpsästy. Kuvien koirat eivät ole tekstin esimerkkikoiruuksia myöskään. |
Kommentit
Lähetä kommentti