Jossain kohtaa tuli ilmoitus, että vuosien myötä tutuksi tullut koirahalli lopettaa. Siellä oli eri koirien kanssa käyty niin tokoilemassa, nosettamassa kuin aksaamassakin. Viimeisten vuosien ajan meidän käynnit tosin taisivat liittyä lähinnä liitelyyn.
Siitäpä sitten pohtimaan, että lopetetaanko koko laji, etsitäänkö uusi paikka vai mitä muuta tuon tilalle.
Samalla, kun agin jatkoa pohti, ehdittiin muutakin kyllä touhuamaan.
Loppuvuodesta käytiin moikkaamassa vielä lambeja. Noissa villapalleroissa on jotain. Joku on joskus tuumannut, että lampaat ovat tyhmiä. Tällä huimalla lammastaustalla uskallan olla erimieltä. Hattarapallerojengissä on makeita tapauksia ja mainioita persoonia. Ja kuten asiaan kuuluu, niin jokaisesta porukasta löytyy aina myös se toisen ääripään edustaja.
Minullehan nuo lambitreffit ovat isompia koulutustapahtumia. Herra pikkukoira lähinnä hengailee matkassa mukana ja pelastaa pahimmista karikoista.
Vepe on tainnut olla meillä lähinnä talviteloilla. Jokusen kerran ollaan köyden kanssa otettu muisteloita, mutta muutoin on kyseinen laji saanut olla lepotilassa.
Toko, toko, toko... ei aiheuta enää anafylaktista reaktiota, mutta... minähän en taida olla edes perillä kaikista liikkeistäkään.
Vuosi 2019 jäi taatusti mieleen, ja se kokonaisuus heijastui hyvin vahvasti jostain syystä juurikin tokoon. Onhan toko omalla tavallaan herkkä laji ja sen olen saanut myös huomata. Tokokouluttajia ollaan kyllä tavattu ja haettu uusia rakennuspalikoita. Tokon suhteen en ota paineita.
Yllättäen eksyimme muutamalle rallytokotunnille ennen joulua. Vetäjä oli uusi tuttavuus, samoin halli ja ryhmä.
Hammaskalustoa tuunattiin myös syksyllä. Nyt on herra yhtä hammasta köyhempi. Tapaturman seurauksena legorivistön jäsen valitettavasti täytyi jättää välipysäkille. Taitavan hammastohtorin operoinnista toivuttiin erinomaisesti.
Hammasoperaatiot eivät sinänsä ole uusia juttuja, sillä vanhan malinoisrouvan legorivistö oli kyllä näkemisen arvoinen. Mummelikoiran aikaisempi harrastustausta oli muokannut hammaskalustoa omalta osaltaan ja hammasrivistö koki vuosien saatossa harvennusta. Tuskinpa myöskään mummelikoiran keppien pureskelu-etuoikeus ei auttanut asiaa. Edessä olevien pikkuhampaiden poistoja en edes taida kaikkia muistaa, ainoastaan kulmuriosasto jäi mieleen paremmin.
Jos joku olisi vuosi sitten kysynyt, että mitä veikkaisin agille tapahtuvan 2020, niin taatusti olisi arvaukseni mennyt männikköön. Loppusyksystä näytti hyvin todennäköiseltä, että meidän agitunnit on taputeltu. Kyllähän ne loppuivatkin tutussa koirakoulussa. Yllättäen tähän tilalle tulikin erilailla rakennettu agitilkkutäkki. Tällä kuviolla mennään tämä puoli vuotta, syksy on sen sijaan täydellinen mysteeri. Ehkä sekin jotenkin selviää aikaa myöden.
Kyllähän sitä vielä ehtii toivottelemaan jouluja, vaikka tammikuu suriseekin vauhdilla. Tosin sellainen perinteinen luminen postikorttimaisema on vain villiä unelmaa.
Tässä vielä Mimi & Nöde photographyn ottama joulukuva:
Hmm... Tätä on ollut kiva raapustella itselle muistiinpanotyyppisenä kirjaamisena. Kokonaisuus on sekava tilkkutäkki toki, mutta pitäisiköhän joku kerta koittaa raapustaa jokin oikeasti ajatuksella rakennettu tekstipätkä kuvineen? Mutta mistä? Vepestä jotain? Paimennuksen kiemuroita en taida osata avata edes tänne.
Siitäpä sitten pohtimaan, että lopetetaanko koko laji, etsitäänkö uusi paikka vai mitä muuta tuon tilalle.
Samalla, kun agin jatkoa pohti, ehdittiin muutakin kyllä touhuamaan.
Loppuvuodesta käytiin moikkaamassa vielä lambeja. Noissa villapalleroissa on jotain. Joku on joskus tuumannut, että lampaat ovat tyhmiä. Tällä huimalla lammastaustalla uskallan olla erimieltä. Hattarapallerojengissä on makeita tapauksia ja mainioita persoonia. Ja kuten asiaan kuuluu, niin jokaisesta porukasta löytyy aina myös se toisen ääripään edustaja.
Minullehan nuo lambitreffit ovat isompia koulutustapahtumia. Herra pikkukoira lähinnä hengailee matkassa mukana ja pelastaa pahimmista karikoista.
Vepe on tainnut olla meillä lähinnä talviteloilla. Jokusen kerran ollaan köyden kanssa otettu muisteloita, mutta muutoin on kyseinen laji saanut olla lepotilassa.
Toko, toko, toko... ei aiheuta enää anafylaktista reaktiota, mutta... minähän en taida olla edes perillä kaikista liikkeistäkään.
Vuosi 2019 jäi taatusti mieleen, ja se kokonaisuus heijastui hyvin vahvasti jostain syystä juurikin tokoon. Onhan toko omalla tavallaan herkkä laji ja sen olen saanut myös huomata. Tokokouluttajia ollaan kyllä tavattu ja haettu uusia rakennuspalikoita. Tokon suhteen en ota paineita.
Yllättäen eksyimme muutamalle rallytokotunnille ennen joulua. Vetäjä oli uusi tuttavuus, samoin halli ja ryhmä.
Hammaskalustoa tuunattiin myös syksyllä. Nyt on herra yhtä hammasta köyhempi. Tapaturman seurauksena legorivistön jäsen valitettavasti täytyi jättää välipysäkille. Taitavan hammastohtorin operoinnista toivuttiin erinomaisesti.
Hammasoperaatiot eivät sinänsä ole uusia juttuja, sillä vanhan malinoisrouvan legorivistö oli kyllä näkemisen arvoinen. Mummelikoiran aikaisempi harrastustausta oli muokannut hammaskalustoa omalta osaltaan ja hammasrivistö koki vuosien saatossa harvennusta. Tuskinpa myöskään mummelikoiran keppien pureskelu-etuoikeus ei auttanut asiaa. Edessä olevien pikkuhampaiden poistoja en edes taida kaikkia muistaa, ainoastaan kulmuriosasto jäi mieleen paremmin.
Jos joku olisi vuosi sitten kysynyt, että mitä veikkaisin agille tapahtuvan 2020, niin taatusti olisi arvaukseni mennyt männikköön. Loppusyksystä näytti hyvin todennäköiseltä, että meidän agitunnit on taputeltu. Kyllähän ne loppuivatkin tutussa koirakoulussa. Yllättäen tähän tilalle tulikin erilailla rakennettu agitilkkutäkki. Tällä kuviolla mennään tämä puoli vuotta, syksy on sen sijaan täydellinen mysteeri. Ehkä sekin jotenkin selviää aikaa myöden.
Warman ihana Taimi-tytär on ollut Best Friend-joulukanterityttönä!
Kyllähän sitä vielä ehtii toivottelemaan jouluja, vaikka tammikuu suriseekin vauhdilla. Tosin sellainen perinteinen luminen postikorttimaisema on vain villiä unelmaa.
Tässä vielä Mimi & Nöde photographyn ottama joulukuva:
Hmm... Tätä on ollut kiva raapustella itselle muistiinpanotyyppisenä kirjaamisena. Kokonaisuus on sekava tilkkutäkki toki, mutta pitäisiköhän joku kerta koittaa raapustaa jokin oikeasti ajatuksella rakennettu tekstipätkä kuvineen? Mutta mistä? Vepestä jotain? Paimennuksen kiemuroita en taida osata avata edes tänne.
Kommentit
Lähetä kommentti