Hmph....!
Aamulla silmäni aukaistessani usein ensimmäinen näky edessäni on musta karvakasa. Siinä se paistattelee päivää, kun kömmimme kaikki ylös. Ja siis minun makuuvaltakuntaani ei yhdelläkään karvan pätkällä ole mitään asiaa. Tästä ei tarvitse edes keskustella, päivän selvä homma!
Onhan tuosta pikkukoirasta ehkä jotain etua, mutta hyvin harvoin. Jos se sattuu löytämään jonkin todellisen herkkuaarteen, niin ehkä siinä tapauksessa. Mutta tätä tapahtuu aniharvoin.
Minun leikkiäni tuo tumma koira ei ymmärrä. Ihminen tosin aina hokee jotain marsista ja venuksesta, erilaisesta huumorintajusta. En ymmärrä!
Ei sen puoleen, en ole milloinkaan ymmärtänyt, tai edes halunnut ymmärtää, jos tuo musta karvapallero jotain leikin tapaista edes yrittää.
Suurin harmistus on ehkä tuon ihmisen jakaminen. Kun asiat ovat hyvin, niin silloin maailmassa on vain oma ihminen ja minä. Mutta liian usein siihen samaan maailmaan punkee mukaan myös tuo musta otus. Mutta menkööt, kyllähän sekin tähän karvaiseen koplaan taitaa kuulua.
Olen kuitenkin meistä kahdesta se ykkönen. Tästä asiasta ei ole milloinkaan tarvinnut keskustella tai edes harkita keskustelua. Pikkumustalle pointsit siitä, että joskus jo pelkkä katse kertoo ajatukseni.
Nokkelaltahan tuo musta otus vaikuttaa. Siis ajatuksen tasolla. Joskus harvoin, ja hyvin salaa, saatan ehkä katsoa hieman mallia mustasta otuksesta. Mutta julkisesti tätä en tule kyllä myöntämään. Olen kuitenkin kunniani tunteva!
Meistä kahdesta tuo pikkumusta on sosiaalisempi, mutta minä olen isompi. Ja vanhempi. Ja vaaleampi! Yhteistä meillä taitaa olla tuo huriseva moottori, joka antaa intoa tehdä duunia. Mutta minulla on ainakin muutama hevosvoima enemmän kuin tuolla toisella. Ja korvani ovat taatusti pystymmät!
Olemme erilaisia, mutta se on vain rikkaus. Ihminen jaksaa myös muistuttaa, että meidän luonteet on makeita!
Ihmetteletkö kuka täällä mielipiteensä kertoo? Se olen minä, Hissu. Olen tämän koplan kuningatar, kaunotar, senioriitta.
Ja on minulla ainakin yksi etuoikeus;
minä saan leikkiä kepeillä!!!
Aamulla silmäni aukaistessani usein ensimmäinen näky edessäni on musta karvakasa. Siinä se paistattelee päivää, kun kömmimme kaikki ylös. Ja siis minun makuuvaltakuntaani ei yhdelläkään karvan pätkällä ole mitään asiaa. Tästä ei tarvitse edes keskustella, päivän selvä homma!
Onhan tuosta pikkukoirasta ehkä jotain etua, mutta hyvin harvoin. Jos se sattuu löytämään jonkin todellisen herkkuaarteen, niin ehkä siinä tapauksessa. Mutta tätä tapahtuu aniharvoin.
Minun leikkiäni tuo tumma koira ei ymmärrä. Ihminen tosin aina hokee jotain marsista ja venuksesta, erilaisesta huumorintajusta. En ymmärrä!
Ei sen puoleen, en ole milloinkaan ymmärtänyt, tai edes halunnut ymmärtää, jos tuo musta karvapallero jotain leikin tapaista edes yrittää.
Suurin harmistus on ehkä tuon ihmisen jakaminen. Kun asiat ovat hyvin, niin silloin maailmassa on vain oma ihminen ja minä. Mutta liian usein siihen samaan maailmaan punkee mukaan myös tuo musta otus. Mutta menkööt, kyllähän sekin tähän karvaiseen koplaan taitaa kuulua.
Olen kuitenkin meistä kahdesta se ykkönen. Tästä asiasta ei ole milloinkaan tarvinnut keskustella tai edes harkita keskustelua. Pikkumustalle pointsit siitä, että joskus jo pelkkä katse kertoo ajatukseni.
Nokkelaltahan tuo musta otus vaikuttaa. Siis ajatuksen tasolla. Joskus harvoin, ja hyvin salaa, saatan ehkä katsoa hieman mallia mustasta otuksesta. Mutta julkisesti tätä en tule kyllä myöntämään. Olen kuitenkin kunniani tunteva!
Meistä kahdesta tuo pikkumusta on sosiaalisempi, mutta minä olen isompi. Ja vanhempi. Ja vaaleampi! Yhteistä meillä taitaa olla tuo huriseva moottori, joka antaa intoa tehdä duunia. Mutta minulla on ainakin muutama hevosvoima enemmän kuin tuolla toisella. Ja korvani ovat taatusti pystymmät!
Ihmisen mukaan kumpikaan meistä ei ole koiranäyttelytähti, mutta olemme ihan superkauniita!
Olemme erilaisia, mutta se on vain rikkaus. Ihminen jaksaa myös muistuttaa, että meidän luonteet on makeita!
Ihmetteletkö kuka täällä mielipiteensä kertoo? Se olen minä, Hissu. Olen tämän koplan kuningatar, kaunotar, senioriitta.
Ja on minulla ainakin yksi etuoikeus;
minä saan leikkiä kepeillä!!!
Kommentit
Lähetä kommentti