Hui, pieni Warma-vepeilijä eksyi vielä elokuussa kertaalleen vepen alokasluokkaan Hämeenlinnassa. Tai ainakin jossain siellä suunnalla oltiin.
Kisaa edeltävänä torstaina kuvittelin tekeväni rennon leppoisat treenit ennen lauantain kisaa. Nooh, rennosta tai leppoisasta ei ollut tietoakaan, sillä pikkukoira ei tehnyt mitään. Joko herra oli niin kypsä koko alokasluokan liiketreenimäärään, treenit olivat olleet liian yksipuoleisia tai sitten jokin tähtikartaston mittatikku sojotti väärään suuntaan. Minä en tiedä, mutta tuollaisten treenien jälkeen on kyllä leppoisaa lähteä kisaamaan.
Ennen kisoja piipahdettiin vielä osteopaatilla, jossa pikkukoira sai ihan hyvät lausunnot. Varasijalta olimme siis kisaan päässeet ja osteopatia-aika sattui tuohon saumaan.
Lauantain kisa oli mysteeri. Surkeat treenit taustalla ja toiveissa päästä vihdosta viimein eroon alokasluokasta. Mitä tekee pikkukoira?
Pikkukoira tekee niin kuin on treenattu. Tai ainakin melkein. Pisteitä tuli toivotusti, Warma teki työt ja jokunen pisteen menetys tuli ainakin maalilinjan ohituksista. En tiedä, olinko iloisempi koiran touhusta, tuloksesta vai pääsylipusta avoimeen luokkaan... Yhtä kaikki, ykköstulos, pisteitä tuli rapiat 90 ja avoin kutsuu vihdoin!
Kun kesän vepet oli taputeltu, niin saimme haasteen osallistua rallytokoon. Kävimme syyskuussa rally-tokoringin koulutuksessa ihmettelemässä lajia.
Haasteet ovat mukavia ja totta kai siihen tartuttiin! Toki ennen haasteen vastaaottamista olin varmistanut, että saisin pienet kenraaliharjoitukset. Ihana personal traineri piti meille tehokkaat treenit ennen kisoja.
Kisoissa ei minua ainakaan nopeudesta voinut syyttää. Kaikessa rauhassa tankkasin kaikki kyltit ja nopeus ei ollut häiritsevä tekijä. Makeat kisat, upea tunnelma ja hieno tuomari! Kiitos Rauman rallytokoporukka!
Lopputuloksena 92 pistettä, hengissä selvitty ja haaste suoritettu!
Kun vauhtiin päästiin, niin Asca-agilityä käytiin myös yhtenä viikonloppuna ihmettelemässä. Hauskaa oli ja minä säilyin hengissä! Jaksaisikohan siitä runoilla paremmalla ajalla muutaman sanasen...
Kisaa edeltävänä torstaina kuvittelin tekeväni rennon leppoisat treenit ennen lauantain kisaa. Nooh, rennosta tai leppoisasta ei ollut tietoakaan, sillä pikkukoira ei tehnyt mitään. Joko herra oli niin kypsä koko alokasluokan liiketreenimäärään, treenit olivat olleet liian yksipuoleisia tai sitten jokin tähtikartaston mittatikku sojotti väärään suuntaan. Minä en tiedä, mutta tuollaisten treenien jälkeen on kyllä leppoisaa lähteä kisaamaan.
Ennen kisoja piipahdettiin vielä osteopaatilla, jossa pikkukoira sai ihan hyvät lausunnot. Varasijalta olimme siis kisaan päässeet ja osteopatia-aika sattui tuohon saumaan.
Lauantain kisa oli mysteeri. Surkeat treenit taustalla ja toiveissa päästä vihdosta viimein eroon alokasluokasta. Mitä tekee pikkukoira?
Pikkukoira tekee niin kuin on treenattu. Tai ainakin melkein. Pisteitä tuli toivotusti, Warma teki työt ja jokunen pisteen menetys tuli ainakin maalilinjan ohituksista. En tiedä, olinko iloisempi koiran touhusta, tuloksesta vai pääsylipusta avoimeen luokkaan... Yhtä kaikki, ykköstulos, pisteitä tuli rapiat 90 ja avoin kutsuu vihdoin!
Kun kesän vepet oli taputeltu, niin saimme haasteen osallistua rallytokoon. Kävimme syyskuussa rally-tokoringin koulutuksessa ihmettelemässä lajia.
Haasteet ovat mukavia ja totta kai siihen tartuttiin! Toki ennen haasteen vastaaottamista olin varmistanut, että saisin pienet kenraaliharjoitukset. Ihana personal traineri piti meille tehokkaat treenit ennen kisoja.
Kisoissa ei minua ainakaan nopeudesta voinut syyttää. Kaikessa rauhassa tankkasin kaikki kyltit ja nopeus ei ollut häiritsevä tekijä. Makeat kisat, upea tunnelma ja hieno tuomari! Kiitos Rauman rallytokoporukka!
Lopputuloksena 92 pistettä, hengissä selvitty ja haaste suoritettu!
Kun vauhtiin päästiin, niin Asca-agilityä käytiin myös yhtenä viikonloppuna ihmettelemässä. Hauskaa oli ja minä säilyin hengissä! Jaksaisikohan siitä runoilla paremmalla ajalla muutaman sanasen...
Kommentit
Lähetä kommentti