Voiko ihmisellä olla tokoallergia? Tokoahdistusta, tokoyökötystä, tokoihastusta? Entäpä, jos kaiken taustalla on vain minimalistinen tokomotivaation puute? Rajoittuuko se silloin vain tokoon vai lukeutuvatko kaikki mahdolliset tottelevaisuuteen liittyvät asiat yhteen nippuun tällöin? Auttaisiko pieni positiivinen tokopiriste asiaa vai pahentaisiko se vain oireita? Vai onko tämä vain niitä asioita, joita tasaisin väliajoin tulee? Voinko päättää, että tämä on antoisaa, kivaa ja tulosta tuottavaa? Tulostenko takia tätä väkerretään? Olenko kenties alkupisteessä, tavoite kaukana ja tavoitteeseen oleva välimatka vain luo paineita? Koitanko ahmaista koko tokon kerralla, yhdellä suupalalla, enkä malta pilkkoa kuviota palasiin?
Se taitaakin olla asian ydin, ehkä. Kuvittelen ampaisevani pikaspurtilla lähtötelineistä siihen pisteeseen, minne edellisen koiran kanssa päästiin. Pikkukoirassa ei ole vikaa! Se on hauska pieni otus, joka on aina valmiina kaikkeen. Meidän vain täyty kipittää pikkuaskelin kohti määränpäätä. Auttaisivatkohan ihan konkreettiset askelmerkit asiaa? Onnistumisethan ruokkivat motivaatiota. Vauhtisokeuskaan ei pääsisi iskemään heti ensimetreillä. Riskinä on toki paikoilleen jumahtamisen mahdollisuus, mutta siitäkin voi selvitä.
Kysymyksiä on hauska pyöritellä. Niihin voi löytää vastauksia, toisinaan oikeanlaisen vastauksen löytäminen voi viedä aikaa. Joskus kysymykset voivat vain johdatella oikeaan suuntaan ilman vastausta.
Tokoa ei ole totaalisesti unohdettu historian siiville seilaamaan. Tuossa se on sivussa porskutellut omaa hiljaista vauhtiaan kohti jotain epämääräistä tavoitetta. Tokon tehopläjäys? Parempi vain jatkaa teemalla "vähemmän on enemmän", niin oma motivaatiokin pysyy parempana.
Tokon suhteen olemme pikkukoiran kanssa ottaneet pieniä terästyksiä silloin tällöin. Viimeisimmällä tehostuksella saimme vinkkejä merkin kiertoon ja seuraamiseen. Tosin pikkukoira ei ollut sillä teemakerralla tokomoodissa vaan pikkukoiralla oli aivan jotain muuta mielessä. Kiikaroinnin kohteena olivat nimittäin agilityesteet.
Punainen ja muovinen kartiotötterö. Sitä kierrettiin alkuunsa. Koira sivulle, lähetys, kartion kierto ja palkka. Jotta mopo ei vallan ampaisi liian suurille kierroksille, niin tämä sama kaavio toistui kerta toisensa perään. Siihen nähden, että tämä pikkukoira on bongannut kartion tätä ennen vain kerran aikaisemmin, niin tämä meni mainiosti.
Seuraaminen, siinä on liike, jonka jokainen haluaa saada täydelliseksi. Moni on kokeillut, treenannut ja jokunen on onnistunutkin. Palkkaa sihdattiin ja tekniikkaa testattiin. Kunhan muistan, että vain hyvästä palkataan ja huonoa ei huolita.
Tästä se lähtee. Motivaatioporkkana odottelee jo!
Se taitaakin olla asian ydin, ehkä. Kuvittelen ampaisevani pikaspurtilla lähtötelineistä siihen pisteeseen, minne edellisen koiran kanssa päästiin. Pikkukoirassa ei ole vikaa! Se on hauska pieni otus, joka on aina valmiina kaikkeen. Meidän vain täyty kipittää pikkuaskelin kohti määränpäätä. Auttaisivatkohan ihan konkreettiset askelmerkit asiaa? Onnistumisethan ruokkivat motivaatiota. Vauhtisokeuskaan ei pääsisi iskemään heti ensimetreillä. Riskinä on toki paikoilleen jumahtamisen mahdollisuus, mutta siitäkin voi selvitä.
Kysymyksiä on hauska pyöritellä. Niihin voi löytää vastauksia, toisinaan oikeanlaisen vastauksen löytäminen voi viedä aikaa. Joskus kysymykset voivat vain johdatella oikeaan suuntaan ilman vastausta.
Tokoa ei ole totaalisesti unohdettu historian siiville seilaamaan. Tuossa se on sivussa porskutellut omaa hiljaista vauhtiaan kohti jotain epämääräistä tavoitetta. Tokon tehopläjäys? Parempi vain jatkaa teemalla "vähemmän on enemmän", niin oma motivaatiokin pysyy parempana.
Tokon suhteen olemme pikkukoiran kanssa ottaneet pieniä terästyksiä silloin tällöin. Viimeisimmällä tehostuksella saimme vinkkejä merkin kiertoon ja seuraamiseen. Tosin pikkukoira ei ollut sillä teemakerralla tokomoodissa vaan pikkukoiralla oli aivan jotain muuta mielessä. Kiikaroinnin kohteena olivat nimittäin agilityesteet.
Punainen ja muovinen kartiotötterö. Sitä kierrettiin alkuunsa. Koira sivulle, lähetys, kartion kierto ja palkka. Jotta mopo ei vallan ampaisi liian suurille kierroksille, niin tämä sama kaavio toistui kerta toisensa perään. Siihen nähden, että tämä pikkukoira on bongannut kartion tätä ennen vain kerran aikaisemmin, niin tämä meni mainiosti.
Seuraaminen, siinä on liike, jonka jokainen haluaa saada täydelliseksi. Moni on kokeillut, treenannut ja jokunen on onnistunutkin. Palkkaa sihdattiin ja tekniikkaa testattiin. Kunhan muistan, että vain hyvästä palkataan ja huonoa ei huolita.
Tästä se lähtee. Motivaatioporkkana odottelee jo!
Kommentit
Lähetä kommentti