Aromipesä aukeaa

Jokainen on bongannut koiran, jolla on nenä. Jokainen on tainnut kuulla myös sen historiallisen totuuden, että koiralla on hyvä hajuaisti. Lähdin siis testaamaan pikkumustan nenää!

Pikkumusta on kotioloissa saanut ihmetellä hajumaailmaa. Ensimmäistäkään jälkeä tai edes jäljen tynkää ei olla kertaakaan tehty. Ainoastaan perinteiseltä kuulostavaa makkararuutua ollaan jokunen kerta ihmetelty. Tästä huolimatta ei pikkumustan nenä ole aivan totaalisen toimettomana ollut.
Aromikartta on kaivettu esiin ja alettu ihmettelemään hajuja. Hajutunnistushommat olisivat ihanteellisia, mutta ne ovat nyt viettäneet hiljaiseloa viime kuukausien aikaan. Tässä välissä ollaan vaihtelun vuoksi lainattu rahtusen seniorikoiran nenäkurssioppeja ja bongailtu kotioloista nose workin eukalyptys-lemua.

Pikkumustalla oli ensimmäinen oppituntikin ihan virallisesti valvovien silmien alla. Jos tunnin opit tiivistää pähkinän kuoreen, niin ne olisivat:

  •  koira tunnistaa hajun, mutta ei osaa paikallistaa sitä
  •  kaikki ilmaisuun vivahtavat asiat unohdetaan heti, muutoin saadaan erinomaiset valeilmaisut aikaan
  •  ohjatussa noudossa minä en ohjaa
  •  laatikkotreeniä voimme tehdä makupalojen avulla

Siinä taisivat olla ne neljä päälimmäistä oppia tunnilta. Pikkumusta hyppäsi alkeiskurssin yli ja ampaisi suoraan jatkokurssille. Eron muihin kurssilaisiin kyllä bongaa, mutta kyllä me pikkumustan kanssa rämistellään perässä. Jonkun oppitunnin pikkumusta tulee lahjoittamaan seniorille, sillä seniorikoiran jalan jäljissä pikkumusta on opetellut hajuhommeleita.